Kuinka modernit reseptisilmälasilinssit maksimoivat näköpotentiaalisi

Näkötestit tai subjektiivinen refraktio ovat tuttuja toimenpiteitä kaikille silmälasien käyttäjille. Optometristi asettaa testikehykset kasvoille ja pyytää lukemaan jollekin pinnalle heijastettuja kirjaimia sekä numeroita tai kertomaan erikokoisten renkaiden aukon suunnan. Kokeilukehykseen asetetaan erilaisia mittauslinssejä, ja tutkittava kertoo, auttaako linssi näkemään paremmin vai huonommin. Tämän vaiheittaisen prosessin avulla optometristi määrittää tutkittavalle oikeanlaiset reseptisilmälasilinssit, joilla tutkittava näkee selkeästi. Voitaisiinko tämä kuitenkin suorittaa jollakin paremmalla ja tarkemmalla tavalla? PAREMPAA NÄKEMISTÄ keskusteli aiheesta Carl Zeiss Visionin oftalmisista ja optisista instrumenteista vastaavan tuotejohtajan Carsten Kreßin kanssa.  

Carsten Kreß: Se on totta. Meillä ZEISSillä linssien määrityksen tavoitteena on maksimoida jokaisen potilaan näkökyky. Se saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta me todella haluamme silmälasien käyttäjien saavan juuri sellaiset linssit, joiden avulla he voivat hyödyntää koko näkökykyänsä. Emme tavoittele niin sanottua 100-prosenttista näöntarkkuutta, vaan pyrimme pikemminkin tavoittelemaan maksimaalista näkökykyä, ja se voi olla hyvin erilainen eri potilailla.

Carsten Kreß: Subjektiivisen refraktion testiolosuhteet ovat tässä erittäin tärkeässä asemassa. Perinteisesti silmälasien linssit määritetään usein heijastamalla projektorilla optotyyppejä seinälle. Tällöin testihuoneen valaistuksen tulee kuitenkin olla himmennetty, jotta optotyyppien kontrasti on mahdollisimman suuri. Tästä voi olla haittaa, sillä yleensä todelliset valaistusolosuhteet, joissa korjaavia linssejä käytetään, eroavat testiolosuhteista.

Tämän vuoksi ZEISS onkin kehittänyt taustavalaistuilla optotyypeillä varustettuja mittausvälineitä vuodesta 1958 lähtien. Tämän ansiosta subjektiivinen refraktio voidaan suorittaa päivänvalossa. Tällä hetkellä etäisyysmittaukseen käytetään elektronista i.Polatest^®-laitetta, joka näyttää optotyypit erityisesti modifioidulla LCD-näytöllä. Toinen tämän näkötestilaitteen hyödyistä on se, että laite luo uudet optotyypit jokaisella testauskerralla. Täten testin suorittaja voi tarvittaessa näyttää potilaalle uuden joukon optotyyppejä ehkäisten näin tehokkaasti väsymistä tai optotyyppien muistamista. Laitteen avulla optometristit voivat käyttää erityyppisiä optotyyppejä, kuten kirjaimia, numeroita, Landoltin renkaita, Snellenin E-kirjainsymboleja tai jopa lapsille tai lukutaidottomille suunnattuja symboleja.

Samanlainen instrumentti on saatavilla myös lähilasien, kuten lukulasien tai työntekoon tarkoitettujen silmälasien määräykseen. Näkötesti suoritetaan kädessä pidettävän Polatest^® N Classic -mobiililaitteen avulla. Potilas pitää laitetta tavanomaisella luku- ja työskentelyetäisyydellään. Otetaan esimerkkinä muusikko, jonka tulee nähdä nuotit tarkasti tietyltä etäisyydeltä. Reseptisilmälasilinssit voidaan optimoida tarkasti tälle lukuetäisyydelle, jos se otetaan huomioon subjektiivisen refraktion aikana.

Carsten Kreß: Työnkulku on seuraavanlainen. Optometristi optimoi ensin reseptilinssin yhdelle silmälle i.Polatest^®-laitteen avulla ja sitten erikseen toiselle silmälle. Tämä on tavanomainen yhden silmän toimenpide. Tyypillisesti potilaat kuitenkin käyttävät molempia silmiä näkemiseen, joten myös silmien yhteistoiminta tulee aina testata. Siksi tarjoammekin Polatest^®-laitteilla suoritettavia polarisoivia testejä. Siitä tulee myös nimi Polatest^®.

Olemme yhdistäneet testaukseen mukaan myös yhteisnäön testauksen, jonka avulla piilokarsastus voidaan todeta. Yhteisnäön testauksella on lopulta vain yksi tavoite: taata molempien silmien samanaikainen hyvä ja väsymätön näkökyky. Tällä testaustavalla määritetyt oikeanlaiset mittauslinssit voidaan muuntaa päivittäiseen käyttöön tarkoitetuiksi reseptisilmälasilinsseiksi.

Carsten Kreß: Monet eivät edes tiedä kärsivänsä yhteisnäön ongelmista. Monet potilaat kärsivät esimerkiksi vakavista rasitusperäisistä vaivoista (kuten päänsäryistä, silmien ärsytyksestä tai äärimmäisestä valoherkkyydestä), lukemisongelmista, heikentyneestä syvyysnäöstä tai pysyvästä lihasjännityksestä pään lievästä, huomaamattomasta kallistumasta johtuen, eikä näitä oireita ole diagnosoitu perusteellisista tutkimuksista huolimatta. Nämä henkilöt saattavat kärsiä tietämättään piilokarsastuksesta, joka voidaan usein korjata prismalaseilla. Syytä huoleen ei kuitenkaan ole, sillä reseptilinsseistä ei ole kosmeettista haittaa. Polarisoiva tai yhteisnäön näkötesti voi tuoda selvyyttä näköön liittyviin asioihin yhdessä potilaan kattavan sairaushistorian kanssa.

Carsten Kreß: Potilas katsoo testauslaitteeseen, aivan kuten yhden silmän testauksessa. 3D-projektorin kaltainen erityisteknologia näyttää vain osan testistä yhdelle silmälle kerrallaan ja testiympäristö näkyy normaalina molemmille silmille. Potilaan testihavaintojen (esimerkiksi onko testiosat esimerkiksi nähty samanaikaisesti, onko silmien havaintojen välillä eroa) perusteella voidaan suorittaa yhteisnäköä korjaavia toimenpiteitä.

Saksankielisissä maissa yleinen yhteisnäköä korjaava metodi, kehittäjänsä mukaan nimensä saanut Haasen mittaus- ja korjausmetodi, tai saksaksi lyhennettynä MKH, on H.J. Haasen vuonna 1953 kehittämä metodi. Optometristit voivat kuitenkin hyödyntää myös muita yhteisnäköä tutkivia testejä ja testaustapoja yhdessä i.Polatest^®-laitteen kanssa potilaan sairaushistorian perusteella yhteisnäön tasapainottamiseksi.

Carsten Kreß: Totta kai. Lasten ja pikkulasten näkö on erittäin tärkeää tarkastuttaa säännöllisesti. On uskomatonta, miten monia näköongelmia aivomme tasapainottavat itsestään, etenkin lapsilla. Paremmin näkevä silmä tekee yleensä kaiken työn, ja heikommin näkevän silmän työtaakka kevenee. Mitä varhaisemmin ongelma havaitaan ja siihen puututaan, sitä paremmat mahdollisuudet ongelmaa on hoitaa ja täten myös lapsen yhteisnäkökyvyn kehittyä. Aina ei tarvita välttämättä kokonaisvaltaista näkötestiä. Vanhemmat voivat esimerkiksi jäljittää liikkeitä itse liikkuvuustestien avulla. Vanhempi voi esimerkiksi liikuttaa esinettä lapsen näköalueella eri suunnista ja tutkia, seuraavatko molemmat silmät esinettä ja kuinka tarkasti tai epätarkasti tämä tapahtuu, tai ilmeneekö hypähdyksiä. Jos toinen silmä reagoi eri tavalla kuin toinen, suosittelemme, että silmälääkäri tutkii silmät.

Esimerkiksi lapsen lukutaidottomuus, levottomuus, keskittymiskyvyn puute tai ADHD saattaa tunnetusti liittyä näköongelmiin.

Lapselle voidaan suorittaa näkötesti heti, kun hän oppii puhumaan. Ennen tätä näkökykyä tulee tarkkailla tai käyttää muita mittaustapoja, esimerkiksi keskosvauvoilla.

Carsten Kreß: Yleensä objektiiviseen näöntestaukseen käytetään autorefraktoria. Potilas katsoo laitteeseen, ja kummankin silmän virhetaittoisuus mitataan automaattisesti erikseen. ZEISSin autorefraktori on nimeltään i.Profiler^®, ja se suorittaa mittauksen käyttämällä aaltorintamateknologiaa. Tämän teknologian avulla voidaan mitata suurempia poikkeamia, mikä puolestaan auttaa korjaavien reseptilinssien optimoinnissa himmeitä valaistusolosuhteita (kuten ilta- ja aamuhämärää) varten. Objektiivisen näkötestauksen suorittaminen ensin auttaa potilaita selkeästi välttämään liiallista rasitusta pitkän näöntestauksen aikana. i.Profiler^® mahdollistaa tulosten saamisen erittäin nopeasti, jolloin optikko voi aloittaa subjektiivisen refraktion välittömästi ja reseptilinssit voidaan optimoida kokonaisvaltaisesti, myös yhteisnäön tulosten suhteen.

Näkötestin aikana silmän optisen korjauksen taitekerroin määritetään ilman, että silmän annetaan luoda selkeää kuvaa akkommodaation avulla (mykiön taittovoiman yksilöllinen dynaaminen mukauttaminen).

0,00 dpt (dioptria)  = normaali näkö (oikeataittoisuus)

Muu kuin 0,00 dpt  = virhetaittoisuus

esim. sph +2,00 dpt  = kaukonäköisyys (hyperopia) – myös ikänäköisyyden tapauksessa, jolloin tätä kutsutaan lähilisäksi

esim. sph -1,00 dpt  = likitaittoisuus

cyl 1,00 dpt  = hajataitteisuus (astigmatismi) – silmän näköpisteet palkkeina tai viivoina

Jos yhteisnäkö on normaali, molemmat silmät näkevät kohteen identtisesti. Jos henkilöllä on piilokarsastus, silmän liikelihakset ovat epätasapainossa, jolloin henkilön on ponnisteltava nähdäkseen kunnolla. Kun silmät ovat vähiten rasittavassa asennossa, henkilö näkee kohteen kahtena. Piilokarsastuksesta kärsivät joutuvat (tahdostaan riippumatta) tasapainottamaan tätä näköongelmaa, mikä johtaa moniin erilaisiin oireisiin. Ongelmaa voisi verrata esimerkiksi siihen, että jokin muu ruumiinosa, kuten jalka, olisi toista jalkaa hieman lyhyempi. Tämä aiheuttaa usein selkäkipua ja -jännitystä, joita on helppo hoitaa asianmukaisella pohjallisella. Prismalinssit puolestaan korjaavat piilokarsastusta.