Mikä on näkövamma?

Monet meistä käyttävät silmälaseja tai piilolinssejä. Näiden näkemisen apuvälineiden ansiosta voimme nähdä jälleen normaalisti. Mutta mitä tehdä, jos ne eivät riitä? Näköhaitta voi koskettaa ketä tahansa milloin tahansa. Kuitenkin näkövammat ovat erityisen yleisiä vanhuusiässä. Tässä artikkelissa käsittelemme näkövammojen syitä ja sitä, kuinka lisääntyneet näkemisen apuvälineet ja ympärillä olevat ihmiset voivat auttaa näkövammoista kärsiviä.

Olemassa on monenlaisia näköongelmia, joita ei useinkaan – tiettyyn rajaan asti – pysty lainkaan tunnistamaan henkilön ulkoisesta olemuksesta. Läheiset sukulaiset, kollegat tai ystävät eivät voi kuvitella joitakin arkipäiväisiä vaikeuksia, joita näkövammainen voi kohdata. Kuitenkin monet pienet asiat voivat tehdä näkövammaisten elämästä parempaa ja lisätä heidän riippumattomuuttaan ja kykyään elää/työskennellä.

Jokaisella näkövammalla on oma yksilöllinen luonteensa, ja potilaat kertovat erilaisista oireista: rajoittunut näkökenttä (putkinäkö), näkökentän katoaminen, herkkyys sokaisevalle valolle, hämäräsokeus, värisokeus tai näkökyvyn yleinen voimakas rajoittuminen. Jopa saman diagnoosin saaneiden välillä vaikutukset voivat olla hyvin erilaiset.

Näkökyky sosiaalilainsäädännön määritelmän mukaan: Saksassa luokitus tapahtuu näkövamman tason mukaan prosentteja käyttäen. Luokitus määrittää, millaista tukea voidaan antaa missäkin kehitysvaiheessa. Jos henkilö esimerkiksi pystyy tunnistamaan 10 metrin etäisyydeltä tietyn kohteen, jonka normaalisti näkevä henkilö pystyy näkemään 100 metrin etäisyydeltä, tähän henkilöön sovellettava prosentti on 10 % eikä 100 % (näkö = näöntarkkuus = 0,1).

Näöntarkkuuden lisäksi tietyn näkövamman luokittelussa keskeisenä tekijänä on näkökentän laajuus. Olemassa on seuraavat kolme eri näkövammatyyppiä:

• Fyysinen vamma:  silmälasit parantavat näöntarkkuutta (kaukonäköä ja lähinäköä) korkeintaan 30 % (näkö 0,3); potilaalla on asianmukaisesti luokiteltu näkökyvyn vääristymä (tavallisesti näkökentän vaurio).
• Korkea-asteinen näkövamma: silmälasit parantavat näöntarkkuutta (kaukonäköä ja lähinäköä) korkeintaan 5 % (näkö 0,05). Korkea-asteisissa näkövammoissa on lisäksi näkökyvyn vääristymiä (tavallisesti näkökentän rajoitteita).
• Sokeus lain määritelmän mukaan:  silmälasit parantavat näöntarkkuutta (kaukonäköä ja lähinäköä) korkeintaan 2 % (näkö 0,02). Näkökentän rajoittuneisuus häiritsee henkilön näkökykyä niin paljon, että silmälasit vähentävät näöntarkkuuden heikentymistä 2 prosentilla.

1. Näkövamman asteesta riippuen voidaan käyttää erilaisia suurentavia näkemisen apuvälineitä. Niitä voi tilata optikolta, ja ne sovitetaan optisten lisäapujen kanssa. Jokaisessa tapauksessa näkemisen apuvälineet on tärkeää personoida yksilöllisesti niitä käyttävälle henkilölle. Vain tällä tavoin voidaan saada aikaan paras mahdollinen näkökyky jokaiselle yksilölliselle henkilölle. Näin tunnistetaan paras mahdollinen näkemisen laatu sekä mahdollisimman laaja näkökenttä.
2. Koska kaikkia näkövammoja ei aina pysty tunnistamaan yhtä helposti ulkoapäin eikä niitä voida mitata samanlaisella tarkkuudella ja niiden oireet ovat hyvin erilaisia, ole aina valmis auttamaan pyydettäessä. Kiinnitä erityistä huomiota näkövammaisiin henkilöihin, jotka liikkuvat yleisillä paikoilla ilman valkoista keppiä tai keltaista käsivarsinauhaa. He saattavat kysyä erilaisia tietoja, kuten bussin kyltissä lukevaa määränpäätä, liikennevalojen painiketta tai varatun paikan numeroa. Selkeä ja yksiselitteinen vastaus on suureksi avuksi. Älä hämmästy, jos näet jonkun sokeainkeppiä käyttävän henkilön ostavan kioskista aikakauslehden tai lukevan kirjaa junassa suurennuslasin avulla. Nämä ihmiset eivät ole teeskentelijöitä. On myös mahdollista, että näkövammaiset pystyvät suunnistamaan jokapäiväisessä elämässään ja että heillä on vain iltaisin ja öisin sellaisia vaikeuksia, että he tarvitsevat sokeainkeppiä. Jokapäiväisen liikkumisharjoittelun ansiosta monet näkövammaiset liikkuvat varsin hyvin ja tarvitsevat tukea vain erikoistapauksissa.
3. Kontrastit auttavat! On järkeenkäypää järjestää huoneet ja huonekalut ja jopa kattaa pöytä siten, että järjestys vastaa näkövammaisen, suunnistuskyvyltään rajoittuneen henkilön tarpeita. Myös tasainen ja häikäisemätön valaistus auttaa. Ylimääräiset lamput, joita voidaan käyttää helposti apuna lukemisessa tai keittiössä puuhailtaessa, ovat hyviä apuvälineitä. Paras valinta: kylmät valolähteet, joiden valonvoimakkuus on suuri. Halogeenilamput ovat huonommin soveltuvia.
4. Normaalisti näkövammaisten on vaikea kirjoittaa käsin. Auttaa voi pyytämällä tekstaamaan kirjaimet valkoiselle paperille paksulla mustalla kynällä.
5. Aina, kun puhut kasvotusten jonkun näkövammaisen kanssa, älä ylläty tai hämmenny, jos hän ei katso sinua suoraan silmiin. Joskus keskeisen näkökentän vamman vuoksi voi syntyä vaikutelma, että keskustelukumppanisi katsoo takanasi olevaan pisteeseen. Jatka vain normaalia keskustelua. Joskus näkövammaiset voidaan leimata virheellisesti ylimielisiksi ja epäkohteliaiksi. Mutta muista, että monet sinulle täysin normaalit tilanteet voivat vaatia näkövammaiselta äärimmäistä keskittymistä, mikä vaatii usein paljon ponnistelua. Lisäksi monet näöntarkkuuden heikkenemisestä kärsivät näkövammaiset eivät pysty tunnistamaan kasvoja tai ylipäätään toisten ihmisten eleitä (tai pystyvät siihen vasta hyvin läheltä). Joten kun tervehdit näkövammaista, et ehkä saa vastausta.

Lahjavinkki: rentoutumisen ja viihteen osalta näkövammaiset nauttivat usein äänikirjoista, joita on nykyisin saatavilla CD-muodossa ja ladattavissa internetistä.