Miksi ihmiset näkevät eri tavalla?

Olipa kyse värien havaitsemisesta, 3D-näöstä tai yönäöstä, kaikki vaihtelevat henkilöstä toiseen. Miksi näkökyky on niin erilainen eri ihmisillä ja kuinka voimme parantaa näköämme ja varmistaa, että saamme täyden hyödyn näköpotentiaalistamme?

Joillakin ihmisillä on 6/6-näkö, kun taas toisilla on vaikeuksia erottaa eri värejä tai nähdä kolmiulotteisesti. Mutta miksi näkökyvyssä on niin suuria eroavaisuuksia? Kauko- ja lähinäköiset nuoret ihmiset näkevät lähes identtisen laadukkaasti, jos heidän silmänsä ovat terveet ja jos heidän silmälasinsa on sovitettu oikein. Oikeanlaiset silmälasit korjaavat tehokkaasti kaikki näkökyvyn vaihtelut. Ajan kuluessa tämä kuitenkin käy yhä vaikeammaksi, sillä ihmisten väliset eroavaisuudet saattavat lisääntyä ikääntymisen myötä. Elämän tosiasioihin kuuluu, että emme yksinkertaisesti näe 80-vuotiaina yhtä hyvin kuin 20-vuotiaina. Näöntarkkuus, värien ja tilan havaitseminen ja kykymme nähdä pimeässä heikentyvät iän myötä. Silmän mykiö ja sädelihas alkavat menettää joustavuuttaan 40–50 vuoden iässä, ja meidän on yhä vaikeampaa tarkentaa katsettamme eri etäisyyksille. Tyypillinen oire tästä on, että joudumme pitämään kirjaa yhä kauempana ja kauempana silmistämme. Ja tilanne jatkaa pahenemistaan vanhetessamme.

Eroavaisuuksia ilmenee myös sairauksien tai muiden vaivojen myötä, joita saamme elämämme aikana ja joita ei voi korjata silmälaseilla. Näitä ovat muun muassa kaihi, glaukooma ja ikään liittyvä silmänpohjan rappeuma. Näkökyvyn eri tasoilla on siis yleensä patologinen tausta. Yönäkö riippuu siitä, kuinka hyvin verkkokalvon sauvasolut toimivat. Kun tulee pimeää, jäljelle jäävä valo kulkee sarveiskalvon ja mykiön läpi ennen kuin se saavuttaa verkkokalvon. Siellä valo prosessoidaan signaaleiksi, jotka aivot käsittelevät. Prosessoimisesta vastaavat kahdenlaiset reseptorit: sauvasolut ja tappisolut. Tappisolut vastaavat näkemisestä päivänvalossa, sauvasolut yönäöstä. Joissakin harvoissa tapauksissa A-vitamiinin puute voi johtaa yönäön heikentymiseen. Jos puute korjataan, hämäränäkömme parantuu.

Värinäkö on poikkeus. Naiset ja miehet havaitsevat yleisesti ottaen värejä eri tavoin. Naiset esimerkiksi kokevat maailman lämpimämmän värisenä ja pystyvät yleensä erottamaan punaisen eri sävyt miehiä paremmin. Toisaalta miehet havaitsevat paremmin heikkoja kontrasteja ja nopeita liikkeitä. Tällä oletetaan olevan evoluutioon perustuva tausta: muinaisina aikoina naisten piti esimerkiksi kyetä näkemään punaiset marjat vihreissä pensaissa ja miesten piti metsästää villieläimiä. Myös testosteronilla on merkitystä, sillä se edistää hermoyhteyksien ja -solujen muodostumista syntymättömän lapsen aivojen näkökeskuksessa. Kummankin sukupuolen kohdalla vaihtelu johtuu kuitenkin puutteellisesta värinäöstä ja värisokeudesta: jos joku on värisokea, hän ei pysty havaitsemaan mitään värejä, kun taas puutteelliseen värinäköön liittyy värispektrin siirtymä: henkilö pystyy havaitsemaan kaikki värit mutta eri sävyisinä ja vivahteisina. Tämä on tyypillinen "miesten ongelma": 8–9 prosenttia miesväestöstä kärsii punavihersokeudesta. Naisilla se on huomattavasti harvinaisempaa, sillä se koskettaa vain 0,5–0,8 prosenttia naisista.

Vaikka 3D on tällä hetkellä pinnalla elokuvissa ja televisiossa, kaikki eivät näe kolmiulotteisesti. Näin on erityisesti silloin, jos toinen silmä on heikentynyt eikä sen vuoksi näe yhtä hyvin kuin toinen. Joskus aivojen on myös vaikea prosessoida yhdistettyjä kuvia ja luoda vaikutelma syvyydestä. Usein tarvitaan vähän kärsivällisyyttä, sillä monesti aivot tarvitsevat hieman aikaa tottuakseen uuteen tilanteeseen.

Toinen tärkeä tekijä on näöntarkkuus: kuinka hyvin erotan yksityiskohtia? Tähän pätee sama sääntö kuin aiemmin: ilman oikeanlaisia silmälaseja käyttäjän näköpotentiaali ei voi tulla täysin hyödynnetyksi ja tarkemmat yksityiskohdat yksinkertaisesti jäävät havaitsematta. Näin ollen näkemisen eroavaisuudet ihmisten välillä voidaan korjata silmälaseilla. Monien ihmisten henkilökohtainen näköpotentiaali ei automaattisesti pääty 100 prosenttiin vaan voi jopa ylittää tämän luvun. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi näöntutkimus ja refraktioprosessi on suoritettava mahdollisimman tarkasti, jotta voidaan varmistaa, että käyttäjä saa linssit, jotka maksimoivat hänen näköpotentiaalinsa. Lisätietoja...

Saatavilla on lukuisia standardisoituja testejä sen määrittämiseksi, kuinka hyvin näemme. ZEISS käyttää i.Polatest^®-laitetta, jonka avulla voidaan testata näöntarkkuutta, 3D-näköä ja kontrastinäköä nopeasti ja tarkasti. Värinäköä testataan Ishiharan värinäkötauluilla (kutsutaan myös pseudokromaattisiksi testitauluiksi). Tauluissa on värillisiä erikokoisia ja -sävyisiä pisteitä. Normaalisti värejä näkevät henkilöt voivat tunnistaa niissä tiettyjä numeroita tai kirjaimia, mutta puutteellisesti värejä näkevät henkilöt eivät. Puutteellisen värinäön toteamiseen voidaan käyttää anomaloskoopiksi kutsuttua laitetta. Sitä käytetään usein sellaisten työntekijöiden soveltuvuuden testaamiseen, joiden työtehtävissä värinäkö on tärkeä (esim. junankuljettajat, lentäjät, jopa sähköasentajat). Lisätietoja...

On huomattavasti helpompaa testata näöntarkkuutta, joka on erittäin merkittävä tekijä näkemisemme laadun kannalta. Siihen riittää kaukana olevan kohteen katsominen: havaitaanko tietyt yksityiskohdat vai ei? Silmienhoidon ammattilaiset käyttävät tämän testaamiseen subjektiiviseksi refraktioksi kutsuttua menettelyä: erilaisia testilinssejä sijoitetaan vuorotellen silmien eteen, ja potilaalta kysytään, näkeekö hän kussakin tapauksessa paremmin vai huonommin.

Ammattimaisesti sovitetut silmälasit yleensä korjaavat yönäön, 3D-näön ja värinäön puutteet. Värinäkö voidaan optimoida erityisillä suodatinlinsseillä, jotka mukautetaan kunkin käyttäjän yksilölliseen värien havaitsemisen puutteeseen. Jos linssit on sovitettu oikein ja niissä on heijastuksia ehkäisevä pinnoite ja ne korjaavat potilaan tämänhetkisen taittokyvyn, ne parantavat merkittävästi värinäköä. 3D-näköää ja yönäköä voidaan myös parantaa täydellisesti sovitetuilla silmälaseilla. On tärkeää, että linssit ottavat huomioon kaikki silmän näkemiseen liittyvät ongelmat – eli aberraatiot. Siksi on olennaisen tärkeää havaita nämä aberraatiot jo alun alkaen. i.Profiler^®- ja i.Scription^®-teknologioita hyödyntävät linssit sopivat ihanteellisesti silmän aberraatioiden tunnistamiseen ja korjaamiseen – ja paremman näön saavuttamiseen myös huonossa valossa tai yöllä.

Linssit ilman i.Scription^®-teknologiaa korjaavat aberraatioita vain subjektiivisen refraktion perusteella. Refraktioarvot saadaan käyttämällä testilinssejä, yleensä hyvin valaistussa ympäristössä. Silmälasimääräys sopii sen vuoksi päivänvaloon mutta ei välttämättä huonoon valoon. i.Profiler^® mittaa silmän myös pupillin ollessa laajentunut, mikä jäljittelee yönäköä, ja voi näin hankkia tarvittavat tiedot. Tuloksena saadaan linssit, jotka mahdollistavat hyvän näön päivänvalossa sekä huonoissa valaistusolosuhteissa ja yöllä. Samalla myös kontrastinäkö usein paranee, sillä haloilmiöt vähenevät verkkokalvolla.

i.Profiler^®-laitteella ei pystytä testaamaan riittävästi värinäköä, koska verkkokalvolla on siinä suuri merkitys. On kuitenkin osoitettu, että tarkka näkö on ehdoton edellytys täyteläisten, kylläisten värien havaitsemiselle. Tämä tarkoittaa, että tarkemmat linssit parantavat monissa tapauksissa värinäköä.

Myös lasten silmät (noin 4-vuotiaista ylöspäin) hyötyvät i.Profiler^®-laitteella tehdyistä mittauksista. Runsaasti automatiikkaa sisältävä mittausprosessi antaa optikolle mahdollisuuden keskittyä pieneen potilaaseen laitteen tehdessä mittauksia.

Vain vamma tai kaihin kaltaiset sairaudet, jotka väistämättä ilmenevät tietystä iästä alkaen, tekevät mahdottomaksi parantaa näköä silmälaseilla. Kaihi muuttaa mykiön sameaksi. Ainoa lievityskeino on kaihileikkaus, jossa samea mykiö korvataan läpinäkyvällä keinomykiöllä.