Sininen valo: hyvät ja huonot puolet

Sinisen valon hyödyllisistä ja haitallisista vaikutuksista väitellään kiivaasti. Toisaalta sininen valo voi olla hyödyllinen työkalu kaamosmasennuksen ja unettomuuden torjunnassa. Toisaalta sininen valo voi vahingoittaa ihmissilmää pysyvästi. Mistä sinisessä valossa on kysymys? Ja mikä on muuttunut keinovalossa, jota kohtaamme päivittäin? Miksi kehomme tarvitsee tämän aallonpituuden biologisia vaikutuksia? Ja miten ja milloin meidän pitäisi suojautua sinisen valon mahdollisesti haitallisilta vaikutuksilta? Lue lisää sinisen valon hyvistä ja huonoista puolista.

Ihmissilmään saapuva ja pääsevä valo jaetaan näkyvään valoon, joka koostuu aallonpituuksista 380–780 nm, sekä näkymättömään valoon, joka sisältää ultravioletin aallonpituuden (UV-valo) ja infrapuna-aallonpituuden (IR-valo).

Asiantuntijat ovat tienneet jo jonkin aikaa, että UV-valo voi vahingoittaa biologista kudosta, kuten ihoamme ja silmiämme. Siksi ihmiset yleisesti suojaavat itseään auringolta esimerkiksi aurinkovoiteen tai aurinkolasien avulla. Kuitenkin myös näkyvä sini-violetti valo voi vahingoittaa silmiämme. Vaikka sini-violetissa valossa on vähemmän energiaa kuin ultravioletissa valossa, se pääsee lähes suodattamattomana silmään ja verkkokalvolle. Sitä vastoin silmän etuosa imee lähes kokonaan ultravioletin valon, ja verkkokalvolle pääsee merkittävästi vähemmän kuin 5 %.

Valon sininen osa aallonpituuksilla 380–500 nm tunnetaan myös korkeaenergisenä näkyvänä valona (HEV). Erityisesti sini-violetteja aallonpituuksia välillä 380–440 pidetään mahdollisesti haitallisina, ja niiden on viitattu olevan yksi mahdollisista syistä verkkokalvon tulehdukseen, eli verkkokalvon vaurioitumiseen korkeaenergisen valon seurauksena.

Valo ei ainoastaan auta meitä näkemään, se on myös tärkeä tekijä biologisen rytmimme säätelyssä ja se vaikuttaa yleiseen hyvinvointiimme. Valo vaikuttaa siihen, olemmeko hereillä vai emme, olemmeko keskittyneitä ja tuottavia ja tunnemmeko itsemme energisiksi ja terveiksi.

Tieteelliset tutkimukset ovat vahvistaneet valon biologiset vaikutukset kehoomme. Ultravioletti valo esimerkiksi vaikuttaa vitamiinien tuotantoon. Altistuminen kirkkaalle valolle ja erityisesti siniselle valon osalle vaikuttaa hormonitasapainoomme. Kehossamme olevat hormonit säätelevät ihmisen tuntemuksia ja uni-valverytmiä. Päivänvalossa sinistä valoa on suhteellisen paljon, mutta illalla sen osuus vähenee merkittävästi.

Kun ulkona on kirkasta, keho erittää serotoniinia – tunnetaan myös yhtenä "mielihyvähormoneista" – ja kortisolia, stressihormonia. Molemmat saavat meidät tuntemaan, että olemme hereillä ja aktiivisia. Melatoniinia pidetään unihormonina, ja se saa meidät tuntemaan itsemme väsyneiksi ja nukkumaan sikeästi, kun on pimeää.

Valo, erityisesti verkkokalvolle pääsevä sininen valo, vaikuttaa myös psykologiseen hyvinvointiimme. Siksi valoterapiaa käytetään menestyksekkäästi kaamosmasennuksen ja unettomuuden hoidossa. Mutta kuten yleensäkin, elämänohje "kaikkea kohtuudella" pätee tässäkin. Altistumiseen liian suurelle määrälle valoa liittyy myös riskejä, ja se voi olla jopa vahingollista.

Liian suuri määrä ultraviolettia ja sini-violettia aallonpituutta voi vahingoittaa ihmissilmää. Se voi paitsi aiheuttaa kivuliaan sidekalvon ja sarveiskalvon tulehduksen myös vahingoittaa silmän mykiötä (esim. kaihit) ja erityisesti verkkokalvoa.

Siksi on tärkeää käyttää voimakkaassa auringonpaisteessa aurinkolaseja, joissa on 100 %:nen UV-suoja, erityisesti tilanteissa joissa on paljon häikäisyä, kuten vesillä tai lumisilla vuoren rinteillä.

Kaikki elämämme helpottamiseksi ja parantamiseksi suunnitellut "uudet" valolähteet hohtodiodeista (LEDit) ja xenonvalosta energiansäästölamppuihin ja näyttöjen sähkömagneettiseen säteilyyn sisältävät suuremman annoksen sinistä valoa kuin vanhat perinteiset hehkulamput. Valon erilainen spektrikoostumus aiheuttaa sen, että altistumme merkittävästi suuremmalle määrälle sinistä valoa kuin aiemmin. Voiko tällä olla haitallisia vaikutuksia näköömme?

On myös tärkeä muistaa, että tunti ulkona normaalina pilvisenä päivänä altistaa silmämme 30-kertaiselle määrälle sinistä valoa verrattuna sisällä näytön edessä vietettyyn tuntiin.

On loogista, etteivät kirkkaat silmälasilinssit tarvitse UV-suojaa, jos niitä käytetään pääasiassa sisätiloissa. Kirkkaat linssit on kuitenkin mahdollista saada myös sinivalosuodattimella, kuten DuraVision^® Blue Protect. Mutta miksi?

Valolähteiden ja näyttöjen säteilemä sininen valo voi ärsyttää tai väsyttää joidenkin silmiä. Sinivalosuodatin voi mahdollistaa ihmisille terävämmän näön: sarveiskalvo ja mykiö taittavat näkyvän valon eri aallonpituuksia hieman eri tavoin, joten kaikki ne eivät osu samaan polttopisteeseen verkkokalvolla. Joillekin ihmisille tämä ilmiö on tuttu – esimerkiksi se, että punainen väri on helpompi nähdä selkeästi kaukaa ja sininen läheltä, tai se, että punaisiin, vihreisiin ja sinisiin infografiikoihin on väsyttävämpää tarkentaa kuin viivoihin, jotka on varjostettu samalla tai samankaltaisella värillä.