Glaukooma – kaikki, mitä sinun pitää tietää toiseksi yleisimmästä sokeuden syystä
Glaukooma on vakava silmäsairaus, joka vaikuttaa silmänpaineeseen.
Glaukooma on toiseksi yleisin syy sokeuteen1. WHO:n mukaan noin 4,5 miljoonaa ihmistä maailmassa kärsii glaukoomasta johtuvasta sokeudesta. Lukumäärän arvioidaan nousevan 11,2 miljoonaan vuoteen 2020 mennessä. Se tarkoittaa 149 %:n kasvua – 6,7 miljoonaa henkeä lisää on vaarassa menettää näkönsä "hiljaisen sokeutumistaudin" vuoksi, eivätkä he tiedä, että näin on tapahtumassa.2 PAREMPAA NÄKEMISTÄ kertoo, mitä sinun pitää tietää tästä silmätautien ryhmästä, silmänpaineesta sekä glaukooman syistä, riskitekijöistä, seulontamenetelmistä ja hoidosta.
Mikä on glaukooma?
Glaukooma on monitekijäinen sairaus, jota on monta eri muotoa, mutta lyhyesti määriteltynä se on silmän ja aivojen yhdistävän hermon (nimeltään näköhermo) vaurio, joka johtuu yleensä silmänpaineesta (intraokulaarinen paine) ja vaikuttaa näkökenttään ja näöntarkkuuteen. Glaukoomaan sairastumisen riski on kuusinkertainen yli 60-vuotiailla.
Näköhermon toiminnan ymmärtää paremmin, kun tarkastellaan silmän toimintaa:
Silmän sädekehä tuottaa etukammioon kirkasta, vetistä nestettä nimeltään kammioneste, joka välittää ravinteita silmän eri osille kuten mykiölle, sarveiskalvolle ja silmän kudoksille. Neste poistuu silmästä sienimäisen trabekkelikudoksen läpi Schlemmin kanavaa pitkin verisuoniin.
Useimmiten glaukooma vaikuttaa Schlemmin kanavaan tai trabekkelikudokseen, mikä tarkoittaa sitä, että kammioneste ei pääse poistumaan silmästä tavalliseen tapaan. Sitä voi verrata patoaltaaseen, jonka ylivuoto on estynyt – jos sinne pumpataan jatkuvasti lisää vettä, joka ei pääse valumaan pois, padon seinämä murtuu lopulta. Samalla tavoin jos Schlemmin kanava tai trabekkelikudos tukkeutuu, se aiheuttaa kammionesteen kertymisen, joka vaikuttaa silmänpaineeseen, joka puolestaan vaurioittaa näköhermoa ja vaikuttaa näkökykyyn.
Terve silmä
Silmä, jossa on glaukooma: Silmänpaine nousee ja aiheuttaa vauriota näköhermolle.
Glaukooman kehittyminen
Glaukoomaa on kahta tyyppiä: ahdaskulma- ja avokulmaglaukooma. Glaukoomatyypit määritellään mykiön ja iiriksen sijainnin suhteella trabekkelikudokseen3, mikä määrää, poistuuko kammioneste silmästä vai ei.
-
Ahdaskulmaglaukoomassa iiriksen ja sarveiskalvon välinen kulma on joko ahtautunut tai tukossa tai trabekkelikudos on vaurioitunut, mikä aiheuttaa kammionesteen kertymisen ja silmänpaineen äkillisen nousun. Se aiheuttaa kovaa silmäkipua, ja tilaa pidetään hätätapauksena, joka vaatii välitöntä hoitoa sokeutumisen välttämiseksi.
Primaarisessa ahdaskulmaglaukoomassa kohonneelle silmänpaineelle ei löydy tunnistettavaa syytä, vaan tila saattaa johtua silmän rakenteesta. Jos löytyy sekundaarinen syy, kuten jokin tila, vamma, tulehdus tai diabetes, joka aiheuttaa äkillisen silmänpaineen nousun, kyseessä on sekundaarinen ahdaskulmaglaukooma.
-
Avokulmaglaukoomassa iiriksen ja sarveiskalvon poistokulma on leveä ja avoin, mutta poistumiskanavat tukkeutuvat vähitellen. Neste (kammioneste) kulkee liian hitaasti trabekkelikudoksen läpi poistuakseen kunnolla, mikä nostaa vähitellen silmänpainetta, mikä voi vaurioittaa näköhermoa ja johtaa sokeutumiseen. Oireita ei huomata välittömästi tai ei lainkaan.
Avokulmaglaukooma on yleisin tämän silmäsairauden muoto, vähintään 90 % glaukoomatapauksista lähteen Glaucoma Research Foundation mukaan.
Kuten ahdaskulmaglaukooman ollessa kyseessä, myös glaukooman avokulmainen tyyppi voidaan jakaa primaari- ja sekundaarimuotoon:
Miten glaukooma vaikuttaa näkökykyyn?
Lukuun ottamatta ahdaskulmaglaukooman äkillistä silmänpaineen nousua ja äärimmäistä kipua glaukooma havaitaan usein vasta, kun se on jo vaurioittanut näköhermoa ja verkkokalvoa. Itse asiassa potilaat, joilla on primaarinen avokulmaglaukooma, kokevat vain harvoin näköoireita, etenkään sairauden alkuvaiheessa.6
Glaukooma vaikuttaa ääreisnäköön, ja havaittaviin oireisiin kuuluvat tunnelinäkö, kaventunut näkökenttä, värilliset kehät kirkkaaseen valoon katsoessa sekä näöntarkkuuden ja kontrastien erottamisen yleinen heikkeneminen. Toisinaan se aiheuttaa osittaista näkökentän häviämistä. Se voi vaikuttaa joko yhteen silmään tai molempiin silmiin ja aiheuttaa täydellisen näönmenetyksen.
Sitä voidaan kutsua hiljaiseksi sairaudeksi, koska vaikka näkökyky heikkenisi, aivot on suunniteltu toimimaan muuttuneissa olosuhteissa ja täydentämään puuttuvaa tietoa, joten sairastunut henkilö ei huomaa oireita.
Glaukooman ennaltaehkäisy
Glaukoomaa ei voi ennaltaehkäistä, mutta silmäsairauden riskitekijöiden hallinnalla sokeutuminen voidaan välttää.
Jos sinulla on kohonnut riski sairastua glaukoomaan esimerkiksi etnisen alkuperän, diabeteksen, perinnöllisten tekijöiden tai iän perusteella, on tärkeää käydä säännöllisissä glaukoomaseulonnoissa.
Myös elämäntavoilla voi olla merkitystä. Glaukooman saamisen riskiä voi tehokkaasti pienentää pitämällä verenpaine kurissa, uniapnean hallinnalla ja seuraamalla kortisonihoitoa yhteistyössä lääkärin kanssa.
Seurattavia varoitusmerkkejä ovat:
- Krooninen päänsärky
- Näön sumentuminen
- Kipu silmien takana
- Kyyneleiset silmät
Jos sinulla on yksi tai useampi näistä oireista, käy silmänhoidon ammattilaisella ja pyydä glaukoomatutkimuksen tekemistä.
Miten usein silmänpaine pitäisi tarkastaa?
Näöntarkastus tulisi suorittaa säännöllisesti, mukaan lukien glaukoomaseulonta vähintään 2 vuoden välein, etenkin 40 vuotta täyttäneillä. Glaukoomariski on vieläkin korkeampi 60 vuotta täyttäneillä, joten keskustele silmänhoidon ammattilaisen kanssa seulontatiheydestä.
Jos käytät silmälaseja, sinulle luultavasti tehdään glaukoomatutkimus joka kerta, kun käyt silmänhoidon ammattilaisella uusimassa silmälasisi. Mutta ellei sinulla ole näköongelmia, käyt todennäköisesti harvemmin seulonnoissa. Pidä tämä mielessä ja varaa käynti silmänhoidon ammattilaiselle lähellä sinua seulontaa varten, vaikka et käyttäisikään silmälaseja.
Jos sairastat diabetesta, olet yli 60-vuotias tai suvussasi on esiintynyt glaukoomaa, sinun pitäisi käydä seulonnassa kerran vuodessa.
Mitä glaukoomaseulontaan kuuluu?
Glaukoomaa voi tutkia eri tavoilla, ja optikkosi voi käyttää eri testien yhdistelmää määrittäessään glaukooman diagnoosia.
-
Tämä on yleisin silmänhoidon ammattilaisten käyttämä rutiinitutkimus, jolla mitataan silmän sisäistä silmänpainetta. Tonometriksi kutsuttu laite lähettää pienen ilmanpuhalluksen silmään ja mittaa sen paineen. Testi ei ole kivulias eikä kajoava, ja se kestää vain muutaman minuutin, mutta saatat tuntea pientä epämukavuutta.
Silmänhoidon ammattilainen tulkitsee arvot tonometrin lukemien perusteella. Vaikka silmänpaine onkin yksilöllinen, lähteen Glaucoma Research Foundation mukaan normaalin silmänpaineen vaihteluväli on yleensä 12–22 mmHg, mutta useimmissa glaukoomatapauksissa silmänpaine on yli 20 mmHg.
Kannattaa pitää mielessä, että tonometrin lukema on karkea arvo silmänpaineesta tiettynä hetkenä. Kuten verenpaine, myös silmänpaine voi vaihdella eri mittausten välillä.
Silmänhoidon ammattilainen osaa kertoa tarkkaan, miten tonometrin mittaustulokset pitää tulkita, ja jos tuloksissa on mitään epätavallista, hänen tulee lähettää sinut silmälääkärin vastaanotolle.
-
Pupillit laajennetaan silmätipoilla, minkä jälkeen silmät tutkitaan oftalmoskoopilla tai kuvataan verkkokalvon kuvantamisteknologialla näköhermo suurennettuna. Jos kuvassa havaitaan jotain epätavallista, saatetaan tarvita lisäkokeita.
Siihen voi olla syytä, jos tonometria viittaa korkeaan silmänpaineeseen, jos suvussa on esiintynyt glaukoomaa tai jos sinulla on glaukooman riski. Silmänhoidon asiantuntija saattaa myös käyttää oftalmoskopiaa osana rutiinitarkastusta.
-
Koska glaukooma on monitekijäinen sairaus, jolla on monta syytä ja oiretta, silmänhoidon asiantuntijasi saattaa suorittaa kattavien tutkimusten yhdistelmän. Tarvittavia lisätestejä saattavat olla näkökenttätutkimus, verkkokalvon silmänpohjakuvaus, optinen koherenssitomografia ja pakymetria, jolla mitataan sarveiskalvon paksuutta.
Glaukooman hoito
Glaukooman hoito on yksilöllistä eikä yhtä suoraviivaista kuin esimerkiksi kaihin kirurginen hoito. Glaukooman hoitoon ei ole optimaalista yhtä ainoaa hoitotapaa.
Tavoitepaine
Diagnoosin tehtyään silmänhoidon asiantuntijasi määrittää tarvittavat toimenpiteet juuri sinun tapauksesi perusteella. Yleensä kuitenkin lasketaan tavoitepaine ja pyritään laskemaan silmänpaine tavoiterajoihin ja pitämään paine niissä rajoissa. Se voidaan saada aikaan lääkehoidolla silmätipoilla tai lääkkeillä, kirurgisesti tai molempien hoitojen yhdistelmällä.
Kirurgisia menetelmiä ovat:
- Laserleikkaus – trabekkelikudoksen tukkiutuneet osat avataan laserilla.
- Mini-invasiivinen glaukoomaleikkaus – pienillä laitteilla leikataan mikroviiltoja, joilla ohitetaan tai avataan tukkiutuneet kanavat. Leikkaustapa on nopea, siitä aiheutuu hyvin vähän komplikaatioita ja toipuminen on nopeaa.
- Leikkaushoito – kanava avataan leikkauksella paineen alentamiseksi. Näihin kuuluvat trabekulektomia, skleroktomia, viskokanalostomia ja kanaloplastia. Kysy lisätietoja silmänhoidon asiantuntijaltasi tai silmälääkäriltäsi.
- Putkileikkaus – silmään asennetaan pysyvästi putki, joka poistaa kammionestettä ja pitää silmänpaineen hallinnassa.
Yleisesti ottaen glaukoomasta toipumisen todennäköisyys leikkauksen jälkeen on hyvä, jos kaikki aiheuttavat tekijät saadaan hallintaan, mutta valitettavasti näköhermolle tapahtunut vaurio on peruuttamaton.
Elämäntapamuutokset
Leikkaushoidon lisäksi silmänhoidon asiantuntija hoitaa ongelmaa kokonaisvaltaisesti ja saattaa suositella tiettyjä elämäntapamuutoksia. On tärkeää kertoa kaikki aiemmasta terveydentilasta ja mainita myös harrastukset ja tottumukset. Jos esimerkiksi joogaat tai soitat puhallinsoitinta, se voi vaikuttaa silmänpaineeseen.
Kuten jo mainittiin, diabetes, verenpaine (niin korkea kuin matala) ja pitkäaikaislääkitys pitää olla hallinnassa. Myös tupakoinnin lopettaminen, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat hyödyksi.
Tämän artikkelin ainoana tarkoituksena on antaa laaja yleiskuva glaukoomasta. Jos sinulla on kysyttävää glaukoomasta tai sen diagnoosista, käänny lääkärin, silmänhoidon ammattilaisen tai silmälääkärin puoleen.
Dr Marissa Willemse (MBChB (UP), FC(Ophth) SA, MMed (UL) on silmäkirurgi ja johtoryhmän jäsen järjestössä South African Glaucoma Society. Hän toi esiin hyödyllisiä näkökulmia tämän artikkelin kirjoittamiseen liittyen.
-
1
Quigley, H A and A T Broman. “The number of people with glaucoma worldwide in 2010 and 2020” British journal of ophthalmology vol. 90,3 (2006): 262-7.
-
2
Global Prevalence of Glaucoma and Projections of Glaucoma Burden through 2040. Tham, Yih-Chung et al. Ophthalmology , Volume 121 , Issue 11 , 2081 - 2090
-
3
Janey L. Wiggs, Louis R. Pasquale; Genetics of glaucoma, Human Molecular Genetics, Volume 26, Issue R1, 1 August 2017, Pages R21–R27, https://doi.org/10.1093/hmg/ddx184
-
4
Choquet, Hélène et al. “A large multi-ethnic genome-wide association study identifies novel genetic loci for intraocular pressure” Nature communications vol. 8,1 2108. 13 Dec. 2017, doi:10.1038/s41467-017-01913-6
-
5
Myopia as a Risk Factor for Open-Angle Glaucoma: A Systematic Review and Meta-Analysis Marcus, Michael W. et al. Ophthalmology , Volume 118 , Issue 10 , 1989 - 1994.e2
-
6
Quaranta, Luciano et al. “Quality of Life in Glaucoma: A Review of the Literature” Advances in therapy vol. 33,6 (2016): 959-81.