Miksi hyvä näkö on niin tärkeää

Ihmisen aistit ovat yhteys ympäristöön. Ihmisaivot yhdistävät näkemisen, kuulemisen, haistamisen, maistamisen ja kosketuksen tuottaman hermosolujen ilotulituksen merkitykselliseksi kokonaisuudeksi. Mutta emme ajattele aistejamme ennen kuin jokin elin lakkaa toimimasta.

Ihmisellä on viisi aistia: silmät näkevät, kieli maistaa, nenä haistaa, korvat kuulevat ja iho tuntee. Ylivoimaisesti tärkeimmät aistielimet ovat silmämme. Koemme jopa 80 prosenttia kaikista vaikutteista näön avulla. Jos muut aistit, kuten maku tai haju, lakkaavat toimimasta, silmät suojaavat meitä parhaiten vaaroilta.

Flunssavirukset iskevät keskimäärin kolme tai neljä kertaa vuodessa. Kun ihmiset vilustuvat, he tuntevat olonsa hirveän väsyneeksi ja heidän haju- ja makuaistinsa heikkenevät. Tämän seurauksena emme yhtäkkiä enää voi haistaa pilaantunutta ruokaa. Haju on geneettisesti ennalta määrätty ohjelma. Se oli aiemmin välttämätön selviytymisen kannalta, koska ainoa mahdollinen tapa erottaa syötävä ja syötäväksi kelpaamaton ravinto oli haju. Jos hajuaisti lakkaa toimimasta, silmien on otettava lisää vastuuta homeen ja muiden jälkien tai vaikkapa pienellä kirjoitetun viimeisen käyttöpäivämäärän selvittämisessä.

Aluksi saattaa kuulostaa oudolta, mutta makuaistin lisäksi silmällä on todellakin suuri rooli arvioimaan, maistuuko jokin hyvälle vai ei. Toisin kuin muut aistit, makuaisti on hyvin heikko. Vaikka pystymme erottamaan tuhansia värejä silmillämme, pystymme erottamaan vain viisi makua: makea, hapan, suolainen, karvas ja umami. Viimeinen tarkoittaa karkeasti lihaista, luonnollista arominvahventajaa, jota löytyy erityisesti tomaateista, juustosta ja lihasta. Mutta kuten jo mainittiin, makuaisti ei riipu vain kielestä, vaan myös silmistä. Esimerkiksi keltaista, oranssia ja varsinkin punaista ruokaa pidetään makeampana kuin muun väristä ruokaa. Jopa ammatikseen viiniä maistelevat analyytikot ovat joutuneet huijatuksi. Kun ranskalaiset tutkijat tarjosivat heille punaisella elintarvikevärillä värjättyä valkoviiniä, yhdeksän kymmenestä ammattilaisesta ei voinut erottaa sitä tavallisesta punaviinistä.

Näköaisti on ratkaisevassa roolissa ensitapaamisen mystiikassa. Eleet, ilmeet ja kehonkieli muodostavat suuren osan kokonaisvaikutelmasta. Ihmiset päättävät sekunnin murto-osissa, pitävätkö he jotakin henkilöä viehättävänä vai eivät. Muilla aisteilla – erityisesti hajuaistilla – on merkitystä vasta tutustumisen myöhemmissä vaiheissa.

Miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa kärsivät kuulohäiriöistä. Vain harvat hyödyntävät olemassa olevia teknisiä mahdollisuuksia tilanteensa parantamiseksi. Näille ihmisille keskustelu suuressa ryhmässä voi olla sanojen sekamelskaa ja musiikki vain sekoitus ääniä. Näiden ihmisten kuulemiseen liittyy myös monia vaaroja, koska he eivät enää kuule auton ääniä, poliisisireenien ulvomista tai vedenkeittimen vihellystä. Tässä vaiheessa silmien on otettava lisää vastuuta – liikenteessä, kotitaloudessa ja vapaa-ajalla.

Sokeat ihmiset kompensoivat puutteitaan myös muilla aisteilla. Esimerkiksi intensiivisellä harjoittelulla he voivat käyttää kuuloaistiaan suunnan määrittämiseen ulkotilassa tai hajuaistiaan ihmisten ja paikkojen tunnistamiseen.

Ihmiset, jotka ovat aiemmin pystyneet näkemään, mutta menettäneet näkönsä sairauden tai onnettomuuden vuoksi, voivat muistaa värit loppuelämänsä. Ihmisillä, jotka ovat olleet syntymästään asti sokeita, ei ole oikeaa käsitystä väreistä, mutta silti he ymmärtävät valon ja pimeyden, kirkkaan ja himmeän merkityksen.