Terveys ja ennaltaehkäisy

Sidekalvontulehdus, näärännäppy, silmäluomen tulehdus jne.: yleisimmät silmäinfektiot.

Kaikki, mitä sinun tarvitsee tietää: syyt, hoito ja ennaltaehkäisy

21 marraskuuta 2022

Voi tuntua hyvin epämiellyttävältä ja kiusalliselta, jos silmät alkavat kutista, poltella tai punoittaa. Silmäinfektiot, kuten sidekalvontulehdus, näärännäppy ja silmäluomen tulehdus, ovat yleisempiä kuin ajattelisi, ja niille on monia mahdollisia syitä. PAREMPAA NÄKEMISTÄ selittää: Mitkä ovat yleisimmät silmäinfektiot? Kuinka infektio kehittyy? Mikä aiheuttaa infektioita, mitä hoitoja on saatavilla ja mikä on paras keino ehkäistä niitä?

Oikealla hoidolla useimmat silmäinfektiot voidaan parantaa lähes hetkessä. Kuitenkin jos silmäsi ja kasvosi ovat herkät, pienimmätkin silmäinfektion oireet – kuten kova kutina tai polttelu – voivat olla todellinen riesa. Hyvä uutinen on, että useimmat silmäinfektiot ovat ehkäistävissä hyvin helposti. Kerromme, miten se tapahtuu.

Sidekalvontulehduksen oireisiin lukeutuvat silmien punoitus, silmien polttelu, kutina, sidekalvon turvotus, paine silmissä, vakava valoherkkyys ja/tai silmäluomien tarttuminen yhteen rähmän vuoksi.
Sidekalvontulehduksen aiheuttajia ovat bakteerit (chlamydia, haemophilus influenzae, pneumokokki, gonokokki, stafylokokki), virukset (herpes, adenovirus, tuhkarokkovirus, vihurirokkovirus ja vesirokkovirus), parasiitit (kärpäsen toukat, madot), allergiat (rinokonjunktiviitti, liittyy tavallisesti heinänuhaan) ja ulkoiset ärsykkeet. Tarttumattomiin syihin lukeutuvat syövyttävät aineet, vammat ja vierasesineet silmissä sekä savu, UV-valo, pöly tai ilmavirta. Myös kyynelkanaviin vaikuttava sairaus voi laukaista sidekalvontulehduksen. Sidekalvontulehdus on yksi yleisimmistä silmäinfektioista.
Hoito eroaa sidekalvontulehduksen aiheuttajasta riippuen. Tällöin tehdään ero bakteerin aiheuttaman, viruksen aiheuttaman ja allergisen sidekalvontulehduksen välillä. On suositeltavaa keskeyttää piilolinssien käyttö siihen asti, että infektio on parantunut.

Bakteerin aiheuttama sidekalvontulehdus:
Lievät bakteerin aiheuttamat sidekalvontulehdukset parantuvat tavallisesti itsestään eivätkä vaadi hoitoa. Antibioottisilmätippoja tai -geeliä voidaan määrätä nopeuttamaan paranemisprosessia. Vakavia sidekalvontulehduksia hoidetaan antibioottikuurilla.

Viruksen aiheuttama sidekalvontulehdus:
Tavallisesti viruksen aiheuttamaa sidekalvontulehdusta ei voida hoitaa ilman oikeaa lääkitystä. Kylmähauteilla ja keinokyynelillä voidaan lievittää oireita. Jos infektion aiheuttaja on herpesvirus, voidaan määrätä asikloviiria.

Allerginen sidekalvontulehdus:
Allergisen sidekalvontulehduksen tapauksessa on määritettävä ensin allergeeni. Vasta tämän jälkeen voidaan aloittaa hoito niin kutsutulla syöttösolun stabiloijalla ja antihistamiineilla, jotka auttavat potilaan immuunijärjestelmää käsittelemään allergeeneja. Kortisonia sisältäviä dekongestanttisia silmätippoja voidaan määrätä lievittämään oireita. Myös keinokyyneleet ja kylmähauteet voivat auttaa.
Viruksen tai bakteerin aiheuttamaa sidekalvontulehdusta ei ole käytännössä mahdollista estää millään keinoilla. Jos sidekalvontulehduksen laukaisee ulkoinen ärsyke (savu, tuuli, UV-säteily), paras lähestymistapa on välttää kosketusta niiden kanssa. Kokeile käyttää aurinkolaseja tai urheilulaseja, joissa on silmäsuoja.

Näärännäpystä kärsivät valittavat kipua ja painetta vaiva-alueella. Se voi olla sekä ylä- että alaluomessa riippumatta siitä, mikä rauhanen on tulehtunut. Lisäksi erotetaan sisäiset ja ulkoiset näärännäpyt: sisäinen näärännäppy (Hordeolum internum) sijaitsee silmäluomen sisäpinnalla. Vaikka sitä ei usein voi nähdä, se aiheuttaa silmäluomen voimakasta punoitusta ja turvotusta. Ulkoinen näärännäppy (Hordeolum externum) sen sijaan on selvästi nähtävissä.
Näärännäppy on silmäluomen rauhasten tulehdus, jonka aiheuttaa bakteeri-infektio (tavallisesti stafylokokki ja harvoissa tapauksissa A-streptokokki). Paise on muodoltaan kuin pieni jyvä, mistä tulee nimi hordeum, joka tarkoittaa "ohraa" latinaksi. Infektiolle on monia mahdollisia syitä, kuten huono hygienia. Myös monet riskitekijät voivat aiheuttaa näärännäpyn. Niihin lukeutuvat diabetes mellitus ja heikentynyt vastustuskyky. Kummassakaan tapauksessa rauhaset eivät toimi kuten pitäisi, minkä vuoksi bakteerit voivat lisääntyä nopeammin.
Potilaiden tulee varmistaa, etteivät he puristele näärännäppyä sormin, sillä märkä saa infektion leviämään. Näärännäppy paranee yleensä itsestään eikä vaadi erityistä hoitoa. Siitä huolimatta lämpölampun säteily, antiseptiset silmägeelit ja antibioottisilmätipat voivat auttaa paranemisprosessia. Jos näärännäppy ei ole kutistunut useamman päivän kuluessa, ota yhteyttä silmälääkäriin.
Näärännäppy on bakteeri-infektio, mikä tarkoittaa, että hyvä hygienia ja silmien hoito voivat vähentää infektion riskiä. Toisin sanoen pese kätesi säännöllisesti ja varsinkin ennen kuin koskettelet silmiäsi. Heikentynyt vastustuskyky on toinen riskitekijä. Kaikki ehkäisykeinot ovat tässä tapauksessa merkityksellisiä, esimerkiksi tasapainoinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta.

Punaiset, karstaiset, turvonneet, kutisevat ja/tai polttelevat silmäluomet viittaavat yleensä silmäluomen tulehdukseen. Lisäksi roskan tunne silmässä, silmäluomen reunojen kiilto, hilse silmäripsien rajassa ja irtoilevat tai aamuisin yhteen tarttuneet silmäripset ovat kaikki mahdollisia blefariitin merkkejä.
Silmäluomen tulehdukset aiheutuvat siitä, että silmäluomien sisäpuolella olevat talirauhaset tukkeutuvat. Syynä voi olla ärsytys, infektio tai rasvan liikatuotanto. Erityiset rauhaset silmäripsien alla erittävät rasvaa, jota leviää silmän pinnalle aina räpytellessämme ja jonka ansiosta silmäluomi liukuu helposti silmän pinnalla. Jos keho tuottaa rasvaa liikaa, rauhaset tarttuvat yhteen. Silmälääkärit kutsuvat tätä tarttumattomaksi silmäluomen tulehdukseksi tai seborreaksi. Yli puolessa tapauksista silmäluomen tulehdus aiheutuu useista eri tekijöistä. Lääkärit kutsuvat "kolmen S:n oireyhtymäksi" prosessia, jossa silmäluomen tulehdus ja seborrea ilmenevät samanaikaisesti kuin stafylokokin aiheuttama tulehdus ja kuivat silmät (Sjögrenin oireyhtymä). Pöly, savu ja ilmavirta voivat myös toimia blefariitin aiheuttajina.
Tulehdus diagnosoidaan tutkimalla silmäluomen sisäpuoli ja sarveiskalvo tai ottamalla irtosolunäyte silmäluomen reunasta. Silmälääkäri määrää tämän jälkeen tavallisesti antibioottigeeliä tai -tabletteja. Jos kyynelkalvo on vaarantunut, voi olla suotavaa määrätä kyynelten korviketta (esim. silmätippoja). Potilaat voivat nopeuttaa paranemisprosessia puhdistamalla silmäluomensa huolellisemmin. Käytä silmillä lämpimiä, kosteita hauteita päivittäin kymmenen minuutin ajan auttaaksesi liuottamaan itsepäistä eritettä, jota muodostuu rauhasiin. Pyyhi sitten pumpulipuikolla silmäripsiä kohti ja poista nestemäinen aine.
Voit auttaa pitämään silmäluomen tulehduksen loitolla välttämällä sitä aiheuttavia ulkoisia ärsykkeitä. Niihin lukeutuvat ärsykkeet, kuten pöly ja savu, sekä muut ilmassa olevat epäpuhtaudet. Myös ilmavirtojen välttäminen auttaa estämään akuuttia blefariittia. Jos kärsit kroonisesta silmäluomen tulehduksesta, voit pitää oireet kurissa puhdistamalla silmäluomet päivittäin.

Sarveiskalvon tulehduksen oireet vaihtelevat riippuen sen aiheuttajasta ja alkuperästä. Koska myös sidekalvo on usein tulehtunut (konjunktiviitti), sidekalvon tulehduksesta kärsivillä on usein punoittavat, vetistävät silmät, joista erittyy vetistä tai mädän kaltaista ainetta. Sarveiskalvon ollessa normaali infektio pysyy yleensä sarveiskalvon pinnalla. Jos kyseessä on pinnallinen infektio, vain sarveiskalvon ulkoinen kerros (epiteeli) muuttuu lievästi sameaksi. Jos kuitenkin sen alla oleva sarveiskalvon kerros (strooma) tulehtuu esimerkiksi vamman seurauksena, siitä aiheutuu huomattavaa samentumista, joka näkyy valkoisena pisteenä. Jos sisin kerros (endoteeli) tulehtuu, sarveiskalvo voi turvota. Keratiitti aiheuttaa usein voimakasta kipua ja heikentää huomattavasti näköä.
Suurin syy on bakteeri-infektio, joka voi johtua esimerkiksi huonosti puhdistetuista piilolinsseistä. Yleisiä bakteereja ovat muun muassa pneumokokki, stafylokokki ja streptokokki. Sairaudet, kuten diabetes mellitus, ja heikentynyt vastustuskyky lisäävät bakteerin aiheuttaman sarveiskalvon tulehduksen riskiä. Myös virukset voivat aiheuttaa infektion. Yleisimmät ovat adenovirus, herpes simplex -virus ja varicella zoster -virus (vesirokkovirus). Harvoissa tapauksissa sarveiskalvon tulehduksen syynä voi olla myös sieni (candida albicans). Taudinaiheuttajat pääsevät usein silmiin vierasesineiden tai saastuneen veden kautta esimerkiksi uima-altaan vedestä tai piilolinssien hoitotuotteista.

Tarttumattomiin aiheuttajiin lukeutuvat mekaaniset ärsykkeet (vammat, piilolinssit, silmäripset ja muut roskat), alkoholiriippuvuus, liian pitkä tietokoneella työskentely ja riittämätön kyynelkalvo. Jos kyynelkanavat eivät tuota riittävästi kyynelnestettä tai kyynelkalvon laatu ei ole tarpeeksi hyvä, se voi aiheuttaa kroonista kuivasilmäisyyttä ja sen myötä karheutta sarveiskalvon pinnalle. Silmäluomen epämuodostumat voivat pahentaa tätä, sillä tässä tapauksessa kyynelkalvo ei jakaudu kunnolla silmän pinnalle.
Sarveiskalvon tulehduksen aiheuttajasta riippuen voidaan käyttää eri hoitokeinoja.

Bakteerin aiheuttama sarveiskalvon tulehdus:
Bakteerin aiheuttamaa sarveiskalvon tulehdusta voidaan hoitaa tehokkaasti antibioottisilmätipoilla. Tipat rajoittavat taudinaiheuttajan leviämistä ja tarjoavat nopean lievityksen.

Virusinfektiot:
Virusinfektioita hoidetaan tavallisesti silmävoiteella ja tableteilla. Monet silmälääkärit valitsevat asikloviirin, jolla hoidetaan sekä vesirokkoa että herpes simplex -viruksia.

Kroonisesti kuivat silmät:
Tässä tapauksessa potilaille annetaan erityisiä silmätippoja, jotka tasapainottavat kyynelkalvoa ja säilyttävät silmien kosteuden.
Bakteerin aiheuttaman sarveiskalvon tulehduksen yleisin syy on huono hygienia piilolinssejä laitettaessa, poistettaessa tai säilytettäessä. Piilolinssien käyttäjät voivat näin ollen pitää bakteerin aiheuttaman keratiitin loitolla huolehtimalla piilolinsseistään asianmukaisesti. Siihen sisältyy

piilolinssien käyttäminen vain niin kauan kuin valmistaja suosittelee
puhdistusliuosten käyttöohjeiden noudattaminen
piilolinssikotelon säännöllinen vaihtaminen
käsien läpikotainen pesu saippualla ennen koskemista linsseihin
linssien puhdistaminen uudelleen, jos ne ovat olleet puhdistusliuoksessa yli viikon
puhdistusliuoksen käyttäminen aina vain yhden kerran.

Uveiitin merkkejä ovat punoittavat silmät, kyynelnesteen määrän lisääntyminen, sumea näkö ja kipu painettaessa silmää. Potilaat kertovat usein näkevänsä höttöä, hiutaleita tai juovia.
Uveiitti on yläkäsite eri sairauksille, jotka kohdistuvat silmän sisäosaan ja saavat osan suonikalvostosta tulehtumaan. Syitä on niin paljon, ettemme voi perehtyä tässä yksityiskohtaisesti kaikkiin. Silmälääkärit erottavat etuosauveiitin (anterioorinen), keskiosan uveiitin (intermediaarinen) ja takaosauveiitin (posterioorinen).
Uveiitin tyypistä riippuen on olemassa eri hoitovaihtoehtoja. Uveiitin hoidolla pyritään hoitamaan silmän tulehdusta oireiden lievittämiseksi. Tällöin käytetään pupilleja laajentavia silmätippoja (esim. atropiini, skopolamiini ja tropikamidi), jotka sisältävät tulehduslääkettä. Jos uveiitin syynä on infektio, antibiootit tai viruslääkkeet voivat auttaa.
Uveiitin ehkäisyyn ei ole tällä hetkellä keinoja.

Infektioiden oireet riippuvat niiden aiheuttajasta. Koska infektiolle on monia mahdollisia syitä, ei voida nimetä vakio-oireita. Monien silmäinfektioiden yhteydessä sidekalvo kuitenkin tulehtuu, potilas tuntee lievää tai voimakasta polttelua ja silmästä erittyy vetistä, limaista tai märkäistä eritettä. Bakteeri-infektiot saavat yleensä silmät punoittamaan, kun taas virusinfektiot tekevät niistä vaaleanpunaiset.
Silmäinfektioita voivat aiheuttaa virukset, bakteerit, parasiitit ja sienet. Myös allergiat voivat aiheuttaa silmäinfektioita. Silmäinfektion yleisin syy ovat virukset, joita on tavallisesti silmäluomen sisäpuolella tai silmän pinnalla. Histoplasmoosi ja herpesvirus kuuluvat yleisimpiin silmäinfektioiden aiheuttajiin, kuten myös sukupuoliteitse leviävät klamydia ja tippuri.
Infektio hoidetaan tietyllä tavalla riippuen siitä, mikä sen aiheuttaa. Infektion vakavuudesta riippuen sitä voidaan hoitaa antibiooteilla tai silmätipoilla. Tätä hoitovaihtoehtoa harkitaan, jos oireet eivät katoa kolmen päivän kuluessa. Bakteeri-infektiot ja monet virusinfektiot paranevat tavallisesti ilman hoitoa. Akuuteista oireista kärsivät potilaat saavat usein lievitystä viilentämisestä. Kotikonstit, kuten silmäruoho – saatavilla tippoina tai teenä – voivat helpottaa oireita. Jos potilas kärsii allergisesta silmäinfektioista, allergiaa voidaan hoitaa antihistamiineilla. Ne vähentävät merkittävästi kehon allergisia reaktioita, kuten kutinaa ja aivastelua.
Silmäinfektiot aiheutuvat tavallisesti silmien koskettelusta likaisin käsin. Tässä tapauksessa tehokkain ehkäisykeino on huolenpito ja kunnollinen hygienia. Jos olet kosketuksissa infektiosta kärsivän henkilön tai mahdollisesti infektoituneiden esineiden kanssa, pese kätesi säännöllisesti äläkä koske kasvoihisi tai hiero silmiäsi.

Huomaa: vaikka useimmat näistä oireista vaikuttavat harmittomilta, ne voivat myös olla merkki vakavasta sairaudesta. Jos olet epävarma tai jos oireet pahenevat, ota välittömästi yhteyttä lääkäriin. Tämä on erityisen tärkeää, jos sinun on vaikea keksiä, mikä aiheuttaa oireesi. Lääkäri voi tehdä lopullisen diagnoosin perehtymällä terveydentilaasi koskeviin taustatietoihin.